Kielijelppi > Kirjoitusviestintä > 1. Tieteellinen kirjoittaminen > Aiheen ja näkökulman valitseminen

Aiheen ja näkökulman valitseminen

Aiheen valinta on tutkimuksen ensimmäisiä ja tärkeimpiä vaiheita. Siihen kannattaa kiinnittää siksi erityistä huomiota. Aiheen valinnan jälkeen on syytä paneutua tutkimuksen näkökulman rajaamiseen.

Mistä aihe?

Aiheen valinnassa on kyse ideoinnista. Joskus aiheen voi saada valmiina kurssilta tai ohjaajalta, mutta mitä pidemmälle opiskeluissaan etenee, sitä useammin aihe täytyy keksiä itse. Opinnoissa edistyminen myös yleensä harjaannuttaa tutkimusaiheitten löytämiseen.

Millainen on hyvä aihe?

Aihetta valitessa kannattaa miettiä

  • omia kiinnostuksen kohteita
  • omia kykyjä ja taitoja
  • omaa aikataulua
  • omia tavoitteita.

Jos aihe ei kiinnosta tutkijaa, tutkiminen on vaivalloista eikä tuloskaan varmasti ole hyvä. Tutkimuksen teko on myös työläämpää, jos aihe on sellainen, josta ei tiedä mitään tai jonka selvittäminen vaatii esimerkiksi uuden kielen opettelemista. Toisaalta aiheen tulisi olla sellainen, että omat kyvyt ja taidot pääsevät esiin. Liian vaatimaton tai laaja aihe ei todellisia kykyjä paljasta. Sellainen opiskelija, joka haluaa saada tutkielmansa nopeasti ja vähällä vaivalla valmiiksi, valitsee toisenlaisen aiheen kuin sellainen, joka tähtää esimerkiksi tutkijan uralle. Aiheen valinnassa kannattaa myös miettiä, kuinka paljon tutkimukseen voi käyttää aikaa. Jos tutkimuksen haluaa saada parissa kuukaudessa valmiiksi, ei kannata valita aihetta, jossa vaikkapa aineiston käsittelyyn menee useita viikkoja.

Tutkimuksen teossa ei kuitenkaan riitä, että aihe sopii opiskelijalle itselleen. Tutkimusaiheen valinnassa on mietittävä myös seuraavia seikkoja:

  • Sopiiko aihe tieteenalaan?
  • Saako aiheelle ohjaajan?
  • Onko aiheesta tarpeeksi tietoa?
  • Onko aiheesta tehty tutkimus käytännössä mahdollista toteuttaa?
  • Onko aihe tieteen tai yhteiskunnan kannalta kiinnostava?

Kaksi ensimmäistä kohtaa ovat tärkeitä. Jos aihetta ei omalla tieteenalalla osata tai voida tutkia tai tutkimukselle ei tahdo löytyä ohjaajaa, tutkiminen saattaa olla ainakin graduvaiheessa liian vaikeaa. Etenkin aloittelevan tutkijan kannattaa keskustella ohjaajan kanssa ja tutustua alansa aikaisempaan tutkimukseen aihetta valitessaan. Läpitutkittua aihetta ei kannata valita, mutta olisi hyvä, jos aiheesta löytyisi entuudestaan jonkinlaista tietoa. Ennen aiheenvalintaa on siis syytä tehdä kirjallisuushaku.

Seuraavaksi on mietittävä myös käytännön asioita eli tutkimuksen toteuttamismahdollisuuksia:

Saako tutkimukseen sopivaa aineistoa jostakin kohtuullisella vaivalla? Aineiston tulisi olla saatavilla, vaikkei se valmiina olisikaan.

Onko tutkimuksenteko taloudellisesti mahdollista? Millä tavalla rahoitetaan esimerkiksi aineistonkeruumatka Hammerfestiin tai laboratoriojärjestelyt Helsingissä?

Vaatiiko tutkimus teknisiä olosuhteita, jotka joudutaan varta vasten rakentamaan? Mitä aloittelevammasta tutkijasta ja pienemmästä tutkimuksesta on kyse, sitä enemmän kannattaa pohtia, kuinka paljon vaivaa ja rahaa tutkimuksen puitteisiin on valmis sijoittamaan.

Myös aiheen yleistä kiinnostavuutta on syytä pohtia. Tutkimuksen ei tarvitse olla sellaisenaan sovellettavissa, mutta sen lähtökohtana tulisi aina olla jonkinlainen merkityksellisyys. Tutkimuksesta täytyisi olla iloa tieteenalalle tai yhteiskunnalle ja mieluusti molemmille. Näitä näkökulmia kannattaa pohtia ohjaajan kanssa.

Tutkimuksen näkökulman valinta ja tutkimustehtävä

Tutkimusaihe ei ole sama kuin tutkimusongelma tai tutkimustehtävä. Aihe voi olla esimerkiksi suomalainen kirjallisuuskritiikki 1980-luvulla, mutta tutkimusongelma tai tutkimustehtävä se ei vielä ole. Tutkimustehtävä tästä aiheesta voi sen sijaan olla vaikka vertaileva näkökulma vuoden 1985 esikoiskirjailijoiden saamaan vastaanottoon Helsingin Sanomissa.

Aihe on siis vasta lähtökohta, johon pääsee käsiksi jonkin näkökulman tai ongelmanasettelun kautta. Tutkimuksen tekeminen on vaivalloista, mikäli aihe ei jäsenny selkeästi asetetuksi ja rajatuksi tehtäväksi.

Tutkimuksen aiheen valitseminen, näkökulman rajaaminen ja tutkimustehtävän asettaminen kulkevat käsi kädessä. Kyse on siitä, että aihe täytyy saada muunnetuksi tutkittavaan muotoon.

Tekstilaji rajaa aihetta jo valmiiksi. Lyhyiden töiden — esimerkiksi kurssiesseen — aiheen on oltava toisella tavalla rajattu kuin esimerkiksi pro gradun. Toisaalta esseessä ei tarvitse löytää samalla tavalla vastausta kysymykseensä tai tuottaa uuttaa tietoa kuin pro gradu -tutkielmassa.

Aikaisemmin aiheesta tehtyyn tutkimukseen tutustuminen helpottaa aiheen rajaamista. Omaa näkökulmaa kannattaa suunnata siten, että se täydentää tai tuo jotakin uutta aikaisempaan tutkimukseen.