Kielijelppi > Kirjoitusviestintä > 1. Tieteellinen kirjoittaminen > Argumentointi ja argumentoiva kirjoittaminen

Argumentointi ja argumentoiva kirjoittaminen

Argumentointi opiskelijan perustaitona

Argumentoinnilla voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita: mielipiteiden tai kritiikin esittämistä ja niiden perustelua, vertailujen ja analogioiden esittämistä, jopa suostuttelevaa kielenkäyttöä. Tieteellisessä kirjoittamisessa argumentointi tarkoittaa ennen muuta sitä, että tekstissä selostetut valinnat, tulkinnat ja päätelmät on perusteltava. Tieteelliset perustelut eivät voi olla pelkkiä mielipiteitä; ne eivät saa olla subjektiivisia, suostuttelevia taikka tunteeseen tai yleisiin totuuksiin vetoavia.

Opiskelijan on opeteltava argumentoimaan monessa yhteydessä: perustellessaan tutkielman tai esseen aihetta, näkökulmaa ja tutkimusmenetelmiä, analysoidessaan aineistoa, esittäessään
kommentteja toisen tekstistä tai esityksestä, puolustautuessaan toisen kritiikiltä. Myös tieteellisten tekstien lukemiseen vaadittava lähdekritiikki on tavallaan argumentointitaitoa: kykyä suhteuttaa lukemaansa sen taustaan.

Argumentoinnin lähtökohdat

Argumentointi on sekä suullisen että kirjallisen viestinnän ilmiö. Sen tarkoituksena on toisaalta perustella omia väitteitä, toisaalta tunnistaa toisen väitteissä tai tekstissä oleva ongelma tai ristiriita. Tieteellisen argumentoinnin päämääränä on löytää käsillä olevaan ongelmaan paras selitys, joten on tärkeää, että osaa tunnistaa toisaalta oman argumentointinsa mahdolliset heikkoudet, toisaalta toisen argumentoinnin vahvuudet ja antaa niistä perusteltua kiitosta.

Argumentoidessa esitetään asiallisia väitteitä, jotka perustuvat puolueettomaan ja asenteettomaan punnintaan tai esimerkiksi aineiston antamaan näyttöön. Vaikka toisen ajatuksia kommentoisi kriittisestikin, argumenttien tulee aina olla rakentavia ja toisen ajatuksia kunnioittavia. Argumentointi ei ole siis riitelyä eikä toisen ihmisen henkilökohtaista loukkaamista. Se ei tietenkään saa perustua toisen ajatusten vääristelylle, joten se edellyttää tarkkaa, suhteuttavaa ja kriittistä luku- ja referointitaitoa.

Hyvä argumentointi on loppujen lopuksi keskustelua ja yhteistyötä. Tarkoitus on esittää omat argumentit niin avoimesti, että lukija tai kuulija voi halutessaan keksiä vaihtoehtoisia päätelmiä. Toista kommentoidessa taas ei ole tarkoitus kilpailuhenkisesti argumentoida toista nurin, vaan auttaa tätä huomaamaan ajatustensa kompastuskivet, jotta yhdessä löydettäisiin totuus.

Tieteellinen perusteleminen

Tieteellinen argumentointi perustuu päättelyyn, jonka pohjana on vaihtoehtoisten selitysten punninta tai vaikkapa aineiston tarjoama evidenssi eli näyttö. Vaihtoehtoisia selityksiä löytää esimerkiksi kokeilemalla toisissa tutkimuksissa käytettyjä selityksiä uudenlaiseen aineistoon tai soveltamalla vanhaan kysymyksenasetteluun uutta taustateoriaa. Tieteellinen argumentointi nojaa olennaisesti keskusteluun muiden lähteiden kanssa, ja tällöin on muistettava merkitä lähdeviitteet.

Argumentointi kuuluu tieteelliseen tekstiin monella tasolla. Mitään tekstin ratkaisua ei ole syytä jättää perustelematta: yhtä hyvin tutkimuksen tavoitteet, tutkimusmenetelmät, aineisto kuin varsinainen analyysi ja päätelmätkin vaativat perusteluja. Perusteluissa olennaista on argumentin tieteellinen merkityksellisyys. Niinpä esimerkiksi tutkimusongelman rajausta ei voi perustella sillä, että ohjaaja on sitä ehdottanut, vaan on osoitettava sen taustat tieteenalalla sekä sen ratkaisemisesta alalle koituva hyöty tai muut seuraukset.

Tieteellinen argumentointi etenee kahdella tavalla: asettamalla kysymyksiä ja etsimällä näihin vastauksia. On jopa sanottu, että joskus hyvä kysymys on tieteen edistymiselle tärkeämpää kuin vastaukset. Niin kysymysten mielekkyys kuin vastausten ja selitysten vakuuttavuus on aina perusteltava.

Argumentoivan tutkielman rakenne

Tutkielman punainen lanka on tutkimustehtävän täyttäminen: tutkielma joko etsii ratkaisua ongelmaan, vastaa kysymykseen, etsii lisätietoa johonkin vähän tutkittuun aihepiiriin taikka selitystä jollekin ilmiölle tai ristiriidalle. Kaikki tutkielmassa tähtää tehtävän täyttämiseen − ei vain varsinainen analyysi vaan myös taustateorian sekä mahdollisen metodin ja aineiston valinta.

Tutkielmassa argumentointi alkaa tutkimustehtävän asettamisesta. Aihepiiriä taustoitetaan, tutkimuksen näkökulma rajataan sekä johdatellaan lukija pääkysymyksen äärelle. Pääkysymys on usein hyvä jakaa osakysymyksiksi, joihin työn analyysi- tai käsittelyluvut sitten etsivät yhteen kerrallaan vastausta. Näiden osavastausten perusteella sitten esitetään työn päätulos: ratkaisu ongelmaan, vastaus kysymykseen, vanhaa tietoa täydentävät lisätiedot taikka selitys jollekin ilmiölle tai ristiriidalle.

Eri tieteenaloilla ja eri kulttuureissa on eroja siinä, mihin kohtaan tekstiä tutkielmassa esitettävä päätulos sijoittuu. On mahdollista esittää se melko alussa, hypoteesina, jota tutkielma sitten tarkastelee ja näin ikään kuin jälkikäteen perustelee. Tällöin tutkielman lopussa oleva päätelmäluku voidaan käyttää päätuloksen vertailuun ja keskusteluun muiden tutkimusten kanssa sekä vaikkapa sovellusten ja jatkotutkimussuunnitelmien esittämiseen. Yhtä mahdollista on säästää varsinainen päävastaus työn loppupäätelmiin, joita kohti tutkielman argumentaatio sitten etenee. Myös tässä tapauksessa on hyvä suhteuttaa loppuluvussa päätulos tieteenalan vanhaan tietoon ja pohtia sen merkitystä tulevalle tutkimukselle.