Kielijelppi > Puheviestintä > 5. Ryhmäviestintä

Ryhmä ja ryhmäviestintä

Mikä on ryhmä?

Ryhmäksi voidaan kutsua kolmea tai useampaa henkilöä, jotka ovat suorassa, useimmiten kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään tavoitteenaan saavuttaa yhteisiä päämääriä. Ryhmien koko vaihtelee tilanteen ja tarkoituksen mukaan. Kahden henkilön muodostamaa vuorovaikutusta ei vielä varsinaisesti kutsuta ryhmäksi, vaan siitä käytetään useimmiten nimitystä dyadi.

Ryhmät voidaan jaotella edelleen niiden koon mukaan pienryhmiksi ja organisaatioiksi. Raja näiden välillä on kuitenkin häilyvä, eikä sen määritteleminen ole aina perusteltuakaan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että lähestyttäessä 20 henkilön rajaa on kenties aiheellista puhua jo organisaatiosta. Toisaalta organisaatiokin rakentuu usein pienemmistä ryhmistä. Ryhmiin voi aina muodostua alaryhmiä, joissa osa suuremman ryhmän jäsenistä muodostaa oman pienryhmänsä esimerkiksi keskenään keskustelemalla.

Mitä on ryhmäviestintä?

Ryhmää ei ole ilman vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Vuorovaikutus käynnistää ryhmän toiminnan ja myös ylläpitää sitä. Tätä ryhmän sisällä tapahtuvaa vuorovaikutusta kutsutaan ryhmäviestinnäksi.

Ryhmäviestintä eroaa dyadista lähtökohtaisesti siinä, että vuorovaikutustilanteeseen osallistuu useita henkilöitä, joilla kaikilla on omat asenteensa, arvonsa, uskomuksensa, tietonsa, taitonsa sekä tarpeensa ja motiivinsa. He myös liittävät asioihin tiettyjä merkityksiä esimerkiksi aiempien kokemustensa perusteella. Ryhmän jäsenet pyrkivät keskinäisen viestintänsä avulla muodostamaan sanoille ja asioille riittävästi yhteisiä merkityksiä saavuttaakseen ryhmän tavoitteen.

Primaari- ja sekundaariryhmät

Ryhmät voidaan luokitella karkeasti joko ryhmä- tai tehtäväsuuntautuneiksi. Ryhmäsuuntautuneita eli primaariryhmiä ovat ryhmät, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tarvetta. Kontaktit jäsenten välillä ovat tällaisissa ryhmissä läheisiä ja ryhmät ovat pitkäkestoisia eli ne eivät hajoa, kun tietty päämäärä on saavutettu. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perheet ja ystäväsuhteet.

Tehtäväsuuntautuneita eli sekundaariryhmiä ovat puolestaan tietyn tavoitteen saavuttamiseksi muodostetut ryhmät. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi erilaiset opiskeluryhmät sekä päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun keskittyvät ryhmät. Sekundaariryhmissä ihmissuhteiden merkitys ei ole suuri ja ne voivat hajota, kun asetettu tehtävä on saatu päätökseen. Kielijelpin ryhmäviestintäosiossa käsitellään pääasiassa sekundaariryhmiä.

Erilaisia ryhmiä primaari- ja sekundaariryhmien jatkumolla

Erilaisia ryhmiä primaari- ja sekundaariryhmien jatkumolla. Soveltaen teoksen Galanes et al. (2004) pohjalta

Jaottelu esittelee kuitenkin vain jatkumon ääripäät. Käytännössä jako primaari- ja sekundaariryhmiin ei ole näin jyrkkä. Sama ryhmä voi myös edustaa joillekin jäsenilleen sekundaariryhmän ohella primaariryhmää. Tämä pätee usein esimerkiksi samalla työpaikalla työskentelevien henkilöiden kohdalla. Vaikka ryhmän ensisijainen tarkoitus on tietyn tehtävän suorittaminen, saattaa ryhmän jäsenten välille syntyä hyvinkin läheisiä ystävyyssuhteita.

Millainen on tehokas ryhmä?

Ryhmätilanteessa pyritään hyödyntämään ryhmän jäsenten tietoa, taitoa, kokemuksia ja mielipiteitä. Mikäli ryhmä on tottunut työskentelemään yhdessä, pystyy se kokoamaan tarvittavaa tietoa nopeammin ja laajemmin kuin sen jäsenet yksinään. Myös esimerkiksi ongelmanratkaisu- tai ideointitilanteissa useampien näkökulmien olemassaolo palvelee mahdollisimman hyvän ja laadukkaan lopputuloksen saavuttamista.

Ryhmätyöskentely saattaa olla tehotonta ja aikaa vievää, mikäli ryhmä ei kykene toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Tämä on tyypillistä muotoutumisvaiheessa olevalle ryhmälle, jonka jäsenet keskittyvät usein itse tehtävän sijaan ihmissuhteisiin, ryhmän hierarkiaan sekä työtehtävään orientoitumiseen.

Tehokasta ryhmää voidaan luonnehtia seuraavasti:

  • Ryhmän jäsenet hyväksyvät ryhmän tarkoituksen.
  • Ryhmän arvot, tavoitteet ja säännöt ovat yhteiset.
  • Ryhmän jäsenet ovat henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa keskenään.
  • Ryhmän jäseniä yhdistää tietoisuus ryhmään kuulumisesta eli heillä on selkeä ryhmäidentiteetti. Tämä tarkoittaa useimmiten myös hyvää ryhmähenkeä.
  • Ryhmän koko on tarkoituksenmukainen tehtävän suorittamiseen (pienessä ryhmässä ei esim. välttämättä riittävästi tietoa ja taitoa; suuressa ryhmässä esim. aktiivinen osallistuminen voi vaikeutua ja yhteenkuuluvuus vähentyä).
  • Ryhmällä on riittävät resurssit (esim. riittävästi aikaa) tehtävän suorittamiseen.
  • Ryhmän suhteet sitä ympäröiviin ryhmiin ja organisaatioihin tukevat tehtävän suorittamista.