Jäsentäminen

Hyvin jäsennellysti esitetyt asiat on helppo ottaa vastaan, tulkita ja käsitellä. Tällöin puheenvuoroa on vaivatonta seurata, ja se on helpompi muistaa kuin ei-jäsennelty. Tekstiä lukiessaan vastaanottaja voi palata tekstissä taaksepäin, jopa aloittaa lukemisen aivan alusta, mutta puheviestinnässä ei vastaanottajalla tätä mahdollisuutta ole: puheviestinnässä esityksen jäsennys on erityisen tärkeää. Selkeä jäsentely auttaa paitsi kuulijaa myös puhujaa itseään, sillä valmisteltu esittäminen on usein valmistelematonta varmempaa ja hyvin jäsenneltyinä asiat pysyvät vaivatta myös puhujan mielessä.

Esityksen jäsentelyssä on otettava huomioon puheenvuoron pituus. Lyhyissä keskustelupuheenvuoroissa ei välttämättä tarvita jäsentelyä, mutta esimerkiksi esiinnyttäessä tai ryhmätyöskentelyssä se on jo välttämätöntä. Harkitusti jäsennelty esitys on hyvin rajattu. Jäsentelytapaan vaikuttaa esityksen tavoite ja itse tilanne.

Aloitus ja lopetus

Puhe-esityksen kriittisimmät kohdat ovat aloitus ja lopetus, sillä ne jäävät kuulijoille päällimmäisinä mieleen. Ensimmäisten hetkien aikana kuulijat muodostavat ensivaikutelman puhujasta ja tarvitsevat aikaa tottuakseen puhujan tapaan puhua sekä arvioidakseen tulevan puheenvuoron rakennetta ja kiinnostavuutta. Aloituksen tarkoitus on lyhyesti ja napakasti herättää kuulijoiden kiinnostus, motivoida heitä kuuntelemaan ja johdatella tulevaan.

Aloituksessa voidaan esittää esimerkiksi jokin väite, kysymys, asiatieto, ongelma, vertailu, sitaatti, vitsi tai kokemus. Aloituksessa voidaan myös tuoda esille asioiden taustaa tai määritellä esityksen keskeisimpiä käsitteitä. Jos kuulijoiden käsityksiä puheenaiheesta ole mahdollista etukäteen selvittää, puheen aloitukseen ei kannata tuoda vahvoja faktoja tai väitteitä.

Puheen aloituksessa (tai puheessa ylipäätään) ei ole tarpeen vähätellä itseään (”En nyt ehtinyt hirveästi valmistella tätä esitystä…” tai ”En tiedä asiasta kovastikaan, mutta jos nyt yrittäisin silti kertoa teille jotakin…”). Kuulijoiden tulee kokea itsensä arvostetuiksi, ja heille tulee antaa mahdollisuus arvostaa puhujaa ja pitää tästä. Mikäli puhuja koetaan miellyttäväksi, myös tämän sanomaan suhtaudutaan useimmiten myönteisesti.

Viimeksi esillä olleilla asioilla on taipumus jäädä kuulijoille päällimmäiseksi mieleen. Puheen lopetuksessa on tilaisuus tiivistä esityksen sanomaa tai poimia sisällöstä mieleen painamisen arvoinen.

Hyviä lopetustapoja ovat esimerkiksi keskeisten asioiden tiivistäminen ja kertaaminen etenkin silloin, jos puheenvuoron sisältö on ollut runsas. Myös ”ympyrän sulkeminen” palaamalla aloituksessa esitettyihin väitteisiin tai kysymyksiin tai jokin vitsi, sitaatti tai esimerkki voi olla toimiva lopetustapoja. Vaikka joskus voi olla tarkoituksenmukaista kiittää kuulijoita tilaisuudesta saada kertoa asiasta, esitystä ei ole tarpeen lopettaa rutiiniomaisiin kiitoksiin. Tärkeintä on osoittaa kuulijoille esityksen päättyminen.

Puheenvuoron jäsentelytapoja

Olennaisinta puheenvuoron jäsentämisessä on johdonmukainen eteneminen asiaosasta toiseen. Johdonmukainen eteneminen luo vaikutelman selkeästä kokonaisuudesta, auttaa kuulijoita hahmottamaan esityksen pääkohdat ja sekä muistamaan esityksen. Usein johdonmukaisuus on löydettävissä puheenaiheesta itsestään. Aihe saattaa jakaantua luonnostaan muutamaan alakohtaan, esimerkiksi hierarkkisesti tai kronologisesti. Käsiteltävä aihe ja tilanteen asettamat vaatimukset määrittelevät sen, millainen jäsennys ja millä tavoin sovellettuna on kulloinkin toimivin ratkaisu.

Puheenvuoron jäsentämisen tapoja ovat esimerkiksi

  • kokonaisuus ja sen osat
  • kronologinen järjestys (menneisyys – nykyisyys – tulevaisuus)
  • tärkeysjärjestys
  • syy-seuraussuhteet
  • vastakohta-asettelu (ennen – nyt, puolesta – vastaan, edut – haitat)
  • yleisestä yksityiseen (deduktiivinen)
  • yksityisestä yleiseen (induktiivinen)
  • faktoista johtopäätöksiin/väitteisiin
  • vaihtoehdot – vaihtoehtojen punninta – valinta
  • epäkohta tai ongelma – korjausehdotus tai ratkaisukeino – ehdotuksen toimivuuden osoittaminen
  • väite – väitteen oikeaksi todistaminen – johtopäätös.