Kielijelppi > Puheviestintä > 5. Ryhmäviestintä > Ryhmän viestintäsuhteet

Ryhmän viestintäsuhteet

Ryhmän suhdeverkostoja ovat esimerkiksi ryhmän viestintärakenne sekä valtarakenne, johon ryhmän johtajuus ja jäsenten roolit olennaisesti kuuluvat.

Ryhmän viestintärakenne

Informaatio voi kulkea ryhmässä monella eri tavalla, esimerkiksi tasapuolisesti kaikkien jäsenten keskuudessa tai vain yhden jäsenen kautta. Ryhmien viestintärakennemalleja ovat muun muassa:

Tähti

Ryhmässä tapahtuva viestintä on keskitettyä: on olemassa yksi henkilö, joka sekä vastaanottaa että lähettää viestit edelleen. Malli toimii parhaiten, kun tehtävä vaatii koordinaattoria tai tiedon keskitettyä hallintaa (esim. komentokeskus, josta määrätään tehtävät ryhmän jäsenille).

Tähti

Ketju

Niin ikään hyvin autoritaarinen viestintärakenne. Esimerkiksi virkateitse kulkeva tieto noudattelee useasti tätä kaavaa.

Ketju

Kehä

Demokraattinen rakenne, jossa ryhmän jäsenet pääsevät viestimään keskenään.

Kehä

Verkko

Demokraattinen rakenne, joka antaa kehämalliakin enemmän keskinäisen viestinnän mahdollisuuksia. Molemmat mallit ovat ihanteellisia ryhmän jäsenten viihtyvyyden ja tyytyväisyyden kannalta ja tehokkaita tehtävän vaatiessa ryhmäläisten aktiivista osallistumista.

Verkko

Leija

Malli, jossa ryhmän ja sen johtajan välillä on yksi välittäjänä toimiva henkilö.

Leija

Johtajuus ryhmässä

Monella ryhmällä on johtaja, joka on pääasiallisessa vastuussa ryhmän toiminnasta. Johtajuus voi olla myös jaettua ryhmän jäsenten kesken. Johtajan tai johtajien olemassaolo auttaa ryhmää selvittämään omat tavoitteensa ja työskentelynsä sisällöt. Johtamisella myös tuetaan ryhmän kehittymistä niin, että ryhmä saavuttaa tehokkaat toimintatavat ja pystyy ylläpitämään niitä.

Eri yksilöt saattavat johtajina toteuttaa hyvinkin erilaisia johtamistyylejä. Osittain tyylin valintaa määrittää myös ryhmälle annetun tehtävän luonne. Kolme yleistä johtamistyyliä ovat demokraattinen, autoritaarinen ja laissez-faire:

  • Demokraattiselle johtajalle etusijalla ovat ryhmän saavutukset. Koska ryhmässä tehtävät päätökset koskevat sen jokaista jäsentä, tulee kaikilla olla yhtäläinen mahdollisuus esittää mielipiteitään. Demokraattisen johtajan ryhmissä puheenvuoroja jaetaan runsaasti ja ne jakautuvat tasaisesti ryhmäläisten kesken. Demokraattisesti johdettujen ryhmien jäsenet ovat yleensä myös hyvin tyytyväisiä ryhmänsä toimintaan, mikä heijastuu ryhmässä vallitsevaan ilmapiiriin.
  • Autoritaarinen johtaja tuo korostetusti esille omia näkemyksiään, joita haluaa ryhmänsä toteuttavan. Tasa-arvoista keskustelua ei harjoiteta, jolloin myös kriittisyys esitettyjä toimintamalleja kohtaan jää vähäiseksi. Autoritaarisuus on tehokas johtajuusmalli stressaavissa ja johtajavaltaisuutta vaativissa tilanteissa (esim. komentoketjut), mutta ryhmän jäseniä ajatellen se ei ole tyydyttävä työskentelytapa.
  • Laissez-faire-johtaja antaa ryhmän tehdä omat päätöksensä. Hän antaa tietoa vain kysyttäessä, ei tee aloitteita, eikä myöskään palkitse tai rankaise ryhmän jäseniä millään tavoin. Koska ryhmän itsenäinen toiminta on tässä johtajuusmallissa keskeistä, se soveltuu parhaiten ryhmiin, jotka ovat motivoituneita ja kykenevät omatoimiseen työskentelyyn.

Ryhmän jäsenten vuorovaikutusroolit

Ryhmän jäsenten toimintaa voidaan tarkastella roolikäyttäytymisenä. Usein ryhmän jäsenille muodostuu rooleja sen mukaan, millainen heidän tehtävänsä ryhmässä on. Roolien muodostumista ohjaavat muiden ryhmäläisten odotukset sekä henkilön oma persoonallisuus ja kokemukset ryhmätilanteista. Roolit muokkaavat omistajansa viestintää ja vaikuttavat siten osaltaan ryhmän saavuttamaan tulokseen. Vastavuoroisesti roolit usein muokkaantuvat ryhmän jäsenten välisessä viestinnässä.

Roolit voivat olla joko virallisia tai epävirallisia. Virallisten roolien (esim. puheenjohtaja, sihteeri) sisällöt ja velvoitteet ovat usein etukäteen määriteltyjä. Ryhmän kehittyessä sen jäsenten keskuudessa syntyy myös epävirallisia rooleja, jotka heijastavat ryhmäläisten persoonallisuuksia, käyttäytymistä ja tapoja. Tällaiset roolit syntyvät ja kehittyvät ryhmän vuorovaikutuksessa. Tilanteeseen mukautuva roolikäyttäytyminen edesauttaa ryhmätilanteen etenemistä sekä positiivisen ilmapiirin vahvistamista.

Epävirallisia rooleja voidaan luokitella sen mukaan, liittyvätkö ne ryhmän tehtävään ja sen suorittamiseen vai ryhmässä vallitseviin suhteisiin. Jälkimmäisten roolien merkitys näkyy useimmiten ryhmähengen kehittymiseen ja sen ylläpitämiseen liittyvissä seikoissa. Roolikäyttäytyminen voi olla myös yksilökeskeistä, jolloin kyseinen henkilö tavoittelee omaa etuaan ryhmän kustannuksella ja voi siten vaikeuttaa ryhmän toimintaa. Ryhmäviestintätilanteissa yksilöt pitäytyvät hyvin harvoin vain yhdessä tietyssä roolissa.

Esimerkkejä erilaisista vuorovaikutusrooleista (Galanes et al. 2004)

Esimerkkejä erilaisista vuorovaikutusrooleista