Kielijelppi > Sanasto > Sanasto, kirjoitusviestintä

Kirjoitusviestinnän sanasto:

Adverbit

Yleensä taipumaton sana, joka kuvaa muun muassa aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, määrää tai olotilaa.

Aikamuodot

Verbit taipuvat aikamuodoissa. Suomessa on neljä aikamuotoa. Esimerkiksi verbistä lukea seuraavat: preesens luen, imperfekti luin, perfekti olen lukenut ja pluskvamperfekti olin lukenut.

Attribuutti

Sanan, useimmiten substantiivin tai adjektiivin, määrite (esim. mielenkiintoinen seikka).

Deduktiivinen rakenne

Rakenne, jossa yleistyksestä edetään kohti yksityiskohtia.

Induktiivinen rakenne

Johtopäätökset syntyvät yksityiskohdista ja esimerkeistä yleistämällä.

Johtolause

Johtolause tarjoaa tulkintakehyksen sitaatille. Tyypillisesti johtolauseen subjekti ilmaisee alkuperäisen tekstin esittäjää ja verbinä on kommunikaatioverbi (esimerkiksi kertoa, sanoa, kirjoittaa, väittää, esittää). Seuraavat lihavoidut lauseet ovat johtolauseita: Heikkinen esittää, että aikaisempi näkökulma on ollut turhan kapea; ”Aikaisempi näkökulma on ollut aivan liian kapea”, esittää Heikkinen.

Koheesiokeinot

Kielen keinot, joilla tekstistä tehdään yhtenäistä ja sidosteista.

Kongruenssi

Kielessä on useanlaista kongruenssia. Subjektin ja predikaatin kongruenssi tarkoittaa sitä, että predikaatti noudattaa pääsääntöisesti subjektin persoonaa ja lukua (esimerkiksi sinä soitat, he kirjoittavat, erilaiset seikat vaikuttavat). Luku- ja sijakongruenssi tarkoittaa, että adjektiivi-, pronomini- ja partisiippimääritteet mukautuvat pääsanansa sijaan ja lukuun (esimerkiksi samaa asiaa, aineistoon tehtyjä välttämättömiä rajauksia).

Konjunktiot

Taipumattomia sanoja, jotka kytkevät toisiinsa lauseita, lauseenosia ja sanoja. Konjunktioita ovat mm. että, ja, mutta, vaikka, jos, kun, koska ja kuin. Konjunktiolla on merkitystehtävä: se osoittaa yhteen kytkettyjen lauseiden tai sanojen välisen suhteen. Tekstissä kannattaa konjunktion kohdalla miettiä, onko kyseessä lauseraja ja vaatiko se pilkun.

Lauseenvastike

Lauseenvastikkeella tarkoitetaan erilaisia rakenteita, joilla korvataan sivulause. Lauseenvastike voi korvata

  • kun-lauseen (esimerkiksi Esiteltyäni keskeiset lähtökohdat siirryn analysoimaan aineistoani tarkemmin.)
  • jotta-lauseen (esimerkiksi Voidakseni käsitellä aineistoa olen siirtänyt sen digitaaliseen muotoon.)
  • että-lauseen (esimerkiksi Heikkinen osoittaa tuntevansa alan.).

Lauseenvastikkeet tiivistävät tekstiä, mutta tiuhaan käytettyinä ne voivat tehdä siitä vaikeaselkoisen.

Kaikkia sivulauseita ei voi korvata lauseenvastikkeella (mm. koska-lausetta). Lauseenvastikerakenteen jälkeen ei tavallisesti tule pilkkua.

Lisää lauseenvastikkeista.

Metateksti

Metatekstillä tarkoitetaan tekstiä tekstistä. Sen avulla kirjoittaja voi osoittaa lukijalle, missä kohtaa tekstiä ollaan ja mitä tulee seuraavaksi.

Partikkelit

Taipumattomia pikkusanoja, jotka eivät voi saada omia määritteitä. Partikkeleita ovat muiden muassa konjunktiot (esimerkiksi että, koska, mutta).

Predikaatti

Lauseessa persoonamuodossa ja passiivissa (esimerkiksi minä soitan, sinä soitat, soitetaan) taipuva verbi.

Pronominit

Sijamuodoissa taipuvia sanoja (esimerkiksi minä, sinä, tämä, tuo, kuka, joka, mikä), jotka viittaavat yleensä kielenkäyttökontekstissa läsnä oleviin ihmisiin tai asioihin.

Subjekti

Subjekti on yleensä lauseen tekijä, jonka kanssa samassa luvussa ja persoonassa predikaatti taipuu.

Tekstin kokonaisrakenne

Teksti jaksottuu luvuiksi ja kappaleiksi. Kokonaisrakenne on näiden osien yhteispeli, josta tekstin juoni syntyy.

Välimerkit

Välimerkit ovat sanoja, lauseenosia ja lauseita erottavia merkkejä. Niitä ovat pilkku, piste, huutomerkki, kysymysmerkki, kaksoispiste, puolipiste ja ajatusviiva. Sopiva välimerkki valitaan sen mukaan, millaisesta lauseesta tai lauseenosasta on kyse. Välimerkkien käytöstä on suomen kielessä sopimuksia (mm. pilkkusäännöt), joita on syytä noudattaa.

Viestintäarkuus

Kielteistä, suhteellisen pysyvää puhumistapahtumiin liittyvää tunneperäistä suhtautumista, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä. Vastakohta: viestintämyönteisyys.

Viittaussuhde

Kirjoittamisenopetuksen yhteydessä viittaussuhteella tarkoitetaan yleensä pronominien viittaussuhdetta. Pronominin on viitattava siihen sanaan, johon oli tarkoituskin viitata, jotta lukija ymmärtää viittaussuhteen oikein. Esimerkiksi Käytössäni on aineisto, jonka olen koonnut keväällä 2003. Se käsittää yhteensä 40 haastattelua.