Kielijelppi > Sanasto > Sanasto, puheviestintä

Puheviestinnän sanasto:

Argumentointi

Väljästi määriteltynä yhtä kuin perusteleminen. Sellaisten viestinnällisten keinojen käyttämistä, joilla pyritään osoittamaan väittämät tosiksi tai epätosiksi ja vaikuttamaan viestin vastaanottajaan.

Denotatiivinen merkitys

Se käsitteen merkitys, joka on yhteinen kaikille kielenkäyttäjille, niin kutsuttu sanakirjamerkitys. Vastakohta: konnotatiivinen merkitys.

Dyadi

Vuorovaikutus kahden henkilön välillä.

Esiintyminen

Vuorovaikutusprosessi, jossa yksi puhuja on vastuussa viestien tuottamisesta ja useampi ihminen niiden vastaanottamisesta ja kuuntelemisesta.

Esiintymisjännitys

Tilannekohtainen viestintäarkuus. Johonkin tiettyyn puhetilanteeseen liittyvä puhujan henkilökohtainen reaktio, joka muodostuu muun muassa esiintymiseen sidoksissa olevista kielteisistä ajatuksista ja tunne-elämyksistä.

Haptiikka

Kosketuskäyttäytyminen, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Haptiikkaa ovat esim. kätteleminen ja halaaminen.

Havainnollistaminen

Jonkin abstraktin tai haasteellisen asian konkretisoimista vuorovaikutuksessa helpommin ymmärrettävään muotoon.

Induktiivinen päättely/eteneminen

Eteneminen yksityisestä yleiseen. Vastakohta: deduktiivinen päättely/eteneminen.

Interpersonaalinen viestintä

Puheviestinnän tutkimuksen osa-alue, jossa tarkastellaan yleensä läheisessä viestintäsuhteessa olevien välistä vuorovaikutusta. Synonyymi: keskinäisviestintä.

Intrapersonaalinen viestintä

Puheviestinnän tutkimuksen osa-alue, jossa tarkastellaan sitä, miten yksilö suunnittelee, ennakoi ja asettaa tavoitteita vuorovaikutukselle.

Itseään toteuttavat ennusteet

Kielteisten viestintäkokemusten pohjalta syntyvät negatiiviset näkemykset omista puheviestintätaidoista, jotka alkavat helposti muokata viestintäkäyttäytymistä.

Kaunoluku

Kirjallisten tekstien esitystaito.

Keskinäisviestintä

Tilanne, jossa vähintään kaksi henkilöä viestii vastavuoroisesti toisilleen. Synonyymi: interpersonaalinen viestintä.

Kinesiikka

Nonverbaalinen viestintä, jota ihminen tuottaa kehollaan (esim. ilmeet ja eleet, liikkeet ja asennot).

Kirjakieli

Suositusten mukaan kirjoitettu yleiskieli.

Kohdentaminen

Viestinnän ”räätälöimistä” juuri kulloiseenkin tilanteeseen ja kulloisellekin vastaanottajille sopivaksi.

Koheesio

Ryhmän yhtenäisyys tai kiinteys.

Konnotatiivinen merkitys

Puhujan oma, subjektiivinen tulkinta tietyn käsitteen merkityksestä. Riippuu esim. puhujan henkilökohtaisista kokemuksista ja kulttuuriympäristöstä. Vastakohta: denotatiivinen merkitys.

Konsensus

Ryhmän päätöksenteossa konsensus tarkoittaa keskustelun kautta tuotettua yhteistä näkemystä jostakin asiasta.

Kronemiikka

Ajankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Kronemiikkaa ovat mm. keskustelun etenemisvauhtiin ja taukojen käyttöön liittyvät seikat.

Kuohuntavaihe

Ryhmän kehityksen toinen vaihe, jonka aikana voi esiintyä näkemysten eriytymistä ja kritiikkiä etenkin ryhmän johtajaa kohtaan.

Kuunteleminen

Kuuntelemisella tarkoitetaan jonkin kuullun asian aktiivista työstämistä eli tulkitsemista, erittelemistä ja arviointia. Kuuleminen ei vielä takaa kuuntelemista.

Maneeri

Kaavamainen tai toistuva tapa viestiä tai esittää jokin asia.

Merkityksen antaminen

Yhteisten jaettujen merkitysten luomista vuorovaikutuksessa jossakin viestintäsuhteessa tai ryhmässä.

Muotoutumisvaihe

Ryhmän kehityksen ensimmäinen vaihe, jonka aikana ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja suuntautuvat kohti yhteistä tehtävää.

Murre

Jonkin maantieteellisen alueen tyypillinen puhetapa.

Nonverbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä

Sanaton viestintä/merkkijärjestelmä. Sanatonta viestintää on kaikki se viestintä, mikä välittyy muun kuin sanojen välityksellä, esim. eleet ja ilmeet sekä äänenkäyttöön ja puhetapaan liittyvät piirteet. Vastakohta: verbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä.

Normi

Rymän vuorovaikutusta ohjaava sääntö, joka voi olla ryhmän jäsenten keskuudessa tiedostettu tai tiedostamaton.

Normiutumisen vaihe

Ryhmän kehityksen kolmas vaihe, jonka aikana ryhmään alkaa muodostua käyttäytymistä ohjaavia normeja ja rakenteita.

Organisaatioviestintä

Suurehkossa jonkin tavoitteen aikaansaamiseksi järjestäytyneessä joukossa tapahtuvaa viestintää. Joukon toiminta on tavoitteellista, suunnitelmallista ja järjestäytynyttä. Organisaatio voi sisältää useita ryhmiä.

Paralingvistiikka

Puheen nonverbaaliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi puhenopeus, äänenlaatu, tauotus, sävelkulku, sujuvuus ja äännähdykset.

Primaariryhmä

Ryhmä, jonka olemassaolon ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyden tarvetta. Vastakohta: sekundaariryhmä.

Proksemiikka

Tilankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Proksemiikkaa on esim. se, millaisen etäisyyden päässä puhuja on puhekumppanistaan.

Puhekieli

Puhetilanteessa syntyvä kieli.

Puheviestintä

Ihmisten välistä vuorovaikutusta tutkiva tieteenala.

Puheviestintäkompetenssi

Puheviestintätaitojen hallintaa. Motivoitunutta, tavoitteellista ja kulloiseenkin viestintätilanteeseen nähden tarkoituksenmukaista viestintäkäyttäytymistä. Usein myös “kommunikatiivinen kompetenssi”.

Puheviestintätaito

Käyttäytymisestä havaittavissa oleva tai pääteltävissä oleva viestintätaito.

Ryhmäajattelu (groupthink)

Ilmiö, jossa ryhmän jäsenet pysyttelevät yksimielisinä, jotta ryhmän ilmapiiri säilyisi hyvänä. On usein seurausta liiallisesta koheesiosta ja johtaa helposti kehnoihin päätöksiin kriittisen ajattelun puuttuessa.

Ryhmäpolarisaatio

Ilmiö, jossa ryhmän jäsenet päätyvät yhdessä tekemään riskialttiimpia tai varovaisempia päätöksiä verrattuna päätöksiin, joita jäsenet olisivat yksilöinä olleet valmiita tekemään.

Ryhmäytyminen

Ryhmän yhtenäistymisprosessi, jossa ryhmän normit, roolit ja rakenteet muotoutuvat jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa.

Sekundaariryhmä

Tehtäväsuuntautunut ryhmä, joka on muodostettu tietyn tehtävän suorittamiseksi tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Vastakohta: primaariryhmä.

Slangi

Esim. iän tai ammatin vaikutuksesta muotoutunut puhekieli.

Suostutteleminen

Tietoinen ja tavoitteellinen vaikuttamisyritys, viestintäkäyttäytymistä, jossa pyritään muuttamaan toisen osapuolen suhtautumistapaa johonkin asiaan

Tehtävän suorittamisen vaihe

Ryhmän kehityksen neljäs vaihe, jossa ryhmä suuntautuu yhteisen tehtävän tekemiseen.

Teknologiavälitteinen vuorovaikutus

Kahden tai useamman ihmisen välinen vuorovaikutus, jossa hyödynnetään viestintäteknologiaa.

Verbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä

Sanallinen viestintä/merkkijärjestelmä. Vastakohta: nonverbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä.

Viestijäkuva (usein myös ’kommunikoijakuva’)

Puhujan oma käsitys itsestään viestijänä. Usein termillä viitataan myös siihen kuvaan, jonka kanssaviestijät muodostavat henkilöstä tämän viestintätyylin perusteella.

Viestintäarkuus

Suhteellisen pysyvä viestintätilanteisiin liittyvä kielteinen ja tunneperäinen suhtautumistapa, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä.

Vireytyminen

Elimistön aktivaatiotason nousu esiintymis- tai muussa puhetilanteessa.

Yleiskieli

Suositusten mukainen kieli.