Kielijelppi > Verkkoviestintä > 2. Artikkelit > Blogikirjoittajan tyyliopas

Blogikirjoittajan tyyliopas

Jere Majava

Blogit ovat viime vuosina löytäneet tiensä myös yliopistoihin. Siinä missä akateemiset blogit vielä etsivät muotoaan ja asemaansa osana tiedeviestintää, blogosfääri eli blogien muodostama julkinen verkosto on jo ehtinyt muodostaa itselleen joukon vakiintuneita käytäntöjä ja sääntöjä.

Tässä tyylioppaassa käsitellään näitä käytäntöjä suhteessa muuhun verkkokirjoittamiseen ja kirjalliseen tiedeviestintään ja pyritään erityisesti tuomaan esille joitain blogikirjoittamisessa esiintyviä yleisiä virheitä. Akateemisten blogien lisäksi esitettävät tyyliohjeet pätevät myös muuhun blogikirjoittamiseen.

Blogin anatomia

Blogiformaatti – päivätyistä kirjoituksista koostuva verkkosivu, jonka uusimmat merkinnät esitetään ensimmäisellä sivulla – on nykyään tuttu useimmille. Sen sijaan jotkin kaikille blogeille yhteiset toiminnallisuudet ja käsitteet eivät ole tuttuja edes kaikille bloggaajille.

Termi blogi viittaa aina blogimuotoiseen verkkosivustoon kokonaisuudessaan. Yksittäistä blogikirjoitusta voi kutsua merkinnäksi tai artikkeliksi. Yksittäistä merkintää ei siis tule kutsua blogiksi. Merkinnät ovat aina julkaisuajan mukaan päivättyjä, ja jokaisella merkinnällä on pysyvä, viitattava osoite eli ikilinkki. Pysyvä osoite mahdollistaa yksittäiseen merkintään viittaamisen linkkien avulla. Blogeissa käydäänkin vuoropuhelua paitsi merkintöjen lopusta löytyvän kommentointitoiminnon avulla myös blogien ja blogimerkintöjen välisten linkkien välityksellä.

Blogimerkinnät löytyvät julkaisupäivän mukaan järjestetyistä arkistoista. Lisäksi blogimerkintöjä on yleensä mahdollista järjestää ja hakea kategorioiden tai tagien eli vapaamuotoisten avainsanojen avulla. Kategorioiden ja tagien välinen suhde tulee ymmärrettäväksi vertaamalla sitä sisällysluettelon ja asiasasanahakemiston väliseen työnjakoon tietokirjoissa.

Blogeja aktiivisesti seuraavat eivät yleensä vieraile säännöllisesti lukemiensa blogien etusivulla tarkistamassa, onko blogiin tullut uusia merkintöjä. Useita blogeja voi seurata keskitetysti erillisen uutistenlukijan avulla. Lukija on ohjelma, joka seuraa käyttäjän valitsemien verkkolähteiden (muidenkin kuin blogien) uusimpia kirjoituksia sivustojen julkaisemien syötteiden kautta. Syötteet, joihin viitataan myös niiden yleisimmän formaatin mukaisesti lyhenteellä RSS, ovat blogiohjelmistojen automaattisesti tuottamia XML-kielisiä tiedostoja. Ne sisältävät blogin uusimmat otsikot ja usein myös koko tekstin erilaisten ohjelmien osaamassa muodossa.

Merkinnän rakenne

Hyvä blogimerkintä käsittelee yleensä vain yhtä asiakokonaisuutta. Mikäli kirjoittaja haluaa samaan aikaan käsitellä useaa selkeästi toisistaan erillistä aihetta, ne on syytä jakaa erillisiksi merkinnöiksi. Koska blogeja luetaan usein vain otsikot esittävillä uutistenlukijoilla, sisältöä selkeästi kuvaava otsikointi on tärkeää.

Blogikirjoitukset ovat tyypillisesti lyhyitä. Linkkiblogeissa tyypillinen merkintä saattaa olla pelkkä kirjoittajan lyhyellä huomioilla täydennetty lainaus tai linkki. Osin ehkä intuition vastaisesti tällainen jo julkaistua materiaalia toistava linkkibloggaaminen ei lisää blogosfäärin hälyä vaan suodattaa informaatiota ja välittää sitä uusille yleisöille.

Merkintöjen pituus voi vaihdella suurestikin eikä mitään varsinaista kattoa ole. Mikäli merkintä on hyvin pitkä, tekstin alun tulisi toimia tiivistelmänä käsiteltävästä aiheesta.

Tunne tunnisteet

Blogikirjoittamisen helppous perustuu pitkälti siihen, että blogialustat mahdollistavat verkkosivuston julkaisemisen ilman sivujen kuvailuun käytettävän HTML-kielen tuntemista. Kaikkien bloggaajien olisi kuitenkin hyvä tuntea HTML-kielen perusrakenne, yleisimmät tunnisteet ja niiden oikeaoppinen käyttö.

Yleinen tunnisteiden käyttöä ohjaava periaate on, että verkkotekstiä tulee muotoilla tekstin rakennetta kuvaavin tunnistein pelkästään ulkoasua, esimerkiksi merkkilajia, -kokoa tai värejä muokkaavien tunnisteiden sijaan. Rakenteellisten tunnisteiden käyttämiselle on monia käytettävyyteen, tekstin löydettävyyteen ja esteettömyyteen liittyviä syitä. Verkkosivuja ja erityisesti blogeja ei lueta vain selaimen avulla tietokoneen ruudulta. Selaimen lisäksi monet muut ohjelmat pyrkivät tulkitsemaan tekstin rakennetta, mikäli se vain on määritelty.
Esimerkiksi hakukoneet painottavat otsikoissa käytettyjä sanoja hakutuloksissa, ja tekstiä ääneksi muuttavat puhesyntetisaattorit osaavat vaihtaa äänensävyään lainauksen kohdalla – mikäli nämä tekstielementit on määritelty niitä kuvaavilla tunnisteilla. Rakenteellisten elementtien käyttö pitää myös sivuston ulkoasun johdonmukaisena ja blogissa käytetyn ulkoasuteeman mukaisena.

Useimmissa blogialustoissa käytetään tekstin kirjoittamiseen oletuksena WYSIWYG-periaatteella toimivaa editoria. Tällöin teksti tuotetaan lopullista muistuttavassa muodossa. Editoreissa on myös lähes aina mahdollista tarkastella ja muokata merkintää HTML-kielisenä. Toiminnon avulla voidaan tarkastaa, minkälaista HTML-kieltä editori tuottaa sekä yleensä myös lisätä merkintään muotoiluja, joiden lisääminen ei onnistu graafisella editorilla.

Viittaaminen on linkittämistä

Linkkejä hyödynnetään blogikirjoittamisessa hyvin runsaasti. Hyvä blogimerkintä onkin usein synteesi useasta eri lähteestä. Tekstissä mainittuun lähteeseen tulee aina tehdä linkki, mikäli lähde vain on julkaistu verkossa. Tämä sääntö on blogeissa yhtä pitävä kuin lähdeviitteiden käyttö tieteellisessä tekstissä.

Toinen konventio, joka muistuttaa tieteellistä kirjoittamista, on käyttää linkkejä eräänlaisina ulkoistettuina alaviitteinä: linkittämällä blogi muualla julkaistuihin teksteihin voidaan selventää vaikeita käsitteitä tai tehdä ekskursioita varsinaista aihetta sivuaviin kirjoituksiin.

Eräs ainoastaan blogikirjoittamiselle ominainen linkkimuoto ovat via-linkit. Ne viittaavat blogimerkintöihin, joiden avulla kirjoittaja on löytänyt varsinaisen lähteen. Via-linkin avulla kirjoittaja antaa tunnustusta tiedon alkuperäiselle “löytäjälle”.

Suomen historiaverkko on avannut historiaa käsittelevien blogien seurantasivun. (Via Nina N.)

Blogimerkintä on usein kommentti toiseen blogimerkintään tai keskustelupuheenvuorona jo toisaalla aloitettuun keskusteluun. Tällöin aiempiin puheenvuoroihin yhdistetyt linkit liittävät merkinnät osaksi kyseisessä blogissa käytävää keskustelua. Tämä mahdollistaa sivustolta toiselle jatkuvien verkostomaisten keskustelujen seuraamisen.

Linkkien asettelussa tekstiin tulee pyrkiä tekstin sujuvuuteen ja linkkien selkeyteen. Linkeistä huolimatta tekstin tulisi edetä sujuvasti ja siten, ettei niiden käyttö vaikuttaisi lainkaan kirjoitettuun tekstiin, joka toimisi luettuna myös ilman linkkejä. Erityisesti tulee välttää viittauksia itse linkkiin, kuten ”klikkaa tästä”. Toinen tekstin kulun tarpeettomasti keskeyttävä tapa on linkin osoitteen käyttäminen linkkitekstinä:

Artikkeli löytyy osoitteesta www.example.net.

Tekstistä tulisi käydä aina mahdollisimman hyvin ilmi se, mihin tai millaiseen kohteeseen linkki vie. Tämä ei ole este tekstin sujuvuudelle, mikäli linkit asetetaan tekstiin harkiten:

Kari K. on kirjoittanut vastineen Sakari S:n esittämään arvosteluun hänen Tieteessä tutkitaan -lehdessä julkaisemastaan artikkelista.

Linkeissä tulee käyttää aina HTML-kielen linkkitunnistetta (a). Merkinnässä olevia linkkejä ei tulisi koskaan määritellä avautumaan uuteen selainikkunaan.

Lainaukset

Suorien lainausten käyttöä ja muotoilua koskevissa blogimerkinnöissä pätevät pääosin samat säännöt kuin tieteellisessä kirjoittamisessa yleensäkin. Blogi- ja muiden verkkotekstien lainaaminen on blogimerkinnöissä kuitenkin huomattavasti akateemista kirjoittamista yleisempää. Lainauksia voidaan käyttää esimerkiksi esittelemään muissa blogeissa käytyä keskustelua merkinnän aiheesta.

Lainatun tekstin erottaminen itse tuotetusta tekstistä ja omista näkemyksistä on blogeissakin tärkeää. Lainatun tekstin yhteydessä on myös aina oltava linkki alkuperäiseen tekstiin, mikäli se vain on julkaistu verkossa.

Yhden tai useamman kappaleen pituiset suorat lainaukset merkitään HTML-kielen blockquote-tunnisteella. Useimmissa blogieditoreissa tämä muotoilu näkyy sisennettynä tekstinä. Lainausta ei siis tule muotoilla erikseen esimerkiksi kursiivilla. Samoin blockquote-tunnistetta käyttävää sisennystä ei tule käyttää muuhun kuin lainauksien merkitsemiseen. Lainausmerkkien käyttö lainauksen yhteydessä ei myöskään ole välttämätöntä, ellei lähdettä mainita suluissa lainatun kappaleen lopussa.

Väliotsikointi

Blogimerkinnät ovat usein lyhyitä, joten väliotsikoiden käyttö on harvinaista, eivätkä blogialustojen editorit yleensä tarjoa valmiita painikkeita niiden määrittelyyn. Mikäli väliotsikointi on tarpeen, näennäisten väliotsikoiden tekemistä tekstin kirjasinkokoa tai painotusta muuttamalla tulee välttää.

Blogeissa onkin käytettävä oikean tasoista otsikkotunnistetta lisäämällä tarvittaessa otsikkotunnisteet koodinäkymästä käsin: HTML-kieli mahdollistaa siis kuuden tasoisia otsikoita, joiden tunnisteet ovat h1, h2, … ja h6 . Blogien sivupohjissa blogin nimi on määritelty lähes poikkeuksetta ensimmäisen (h1) ja merkintöjen otsikot vastaavasti toisen (h2) tason otsikkotunnisteilla. Näin ollen merkinnän väliotsikot on yleensä turvallista määritellä kolmannen tason otsikoksi eli tunnisteella h3.

Kappalejako ja listat

Blogimerkintöjen kappaleet ovat yleensä verkkotekstille tyypillisesti lyhyempiä kuin painetussa tekstissä. Kappaleet tulee erottaa toisistaan käyttämällä kappaletunnistetta (p), ei koskaan hyödyntämällä yhtä tai kahta pakotettua rivinvaihtoa (br).

Listojen määrittelyssä tulee käyttää HTML-kielen listatunnisteita, jotka ovat ol järjestetyille ja ul järjestämättömille listoille. Tarvittavat painikkeet löytyvät useimmista editoreista. Listoja ei siten tule määritellä ranskalaisilla viivoilla, asteriskimerkeillä tai kirjoittamalla numeroita kappaleiden alkuun.

Vältettäviä muotoiluja

Vältettäviä ovat kaikki ne muotoilut, jotka muuttavat tekstin ulkoasua ilman rakenteellista syytä. Kun blogieditori sisältää valmiin toiminnon, tulee karttaa

  • tekstilajin, koon tai värin muuttamista suoraan tekstiin
  • tekstin keskittämistä tai reunojen kappalekohtaista tasausta
  • alleviivauksen käyttämistä tekstikohdan painottamiseen, koska alleviivausta ei verkossa käytetä korostuksena, vaan se on muotoiluna varattu yksinomaan linkeille ja lisätylle tekstille.

Tekstin muokkaaminen julkaisemisen jälkeen

Vaikka blogimerkinnät ovat helposti muokattavissa, kerran julkaistua blogikirjoitusta ei tulisi enää jälkikäteen poistaa tai muuttaa. Selkeitä kirjoitus- tai muotoiluvirheitä voi toki korjata. Joskus merkintään voi olla tarpeen tehdä lisäyksiä, esimerkiksi jos merkinnässä lukijoille esitetty pyyntö ei enää ole ajankohtainen tai jos kirjoittaja haluaa tiedottaa merkinnän keskeisen viestin kumoavan tai sitä täydentävän merkinnän julkaisemisesta.

Merkintään jälkikäteen tehdyt täydennykset on aina osoitettava selkeästi. Oikeaoppinen tapa on merkitä teksti tunnisteella ins, joka esitetään yleensä alleviivattuna. Kun tekstiä halutaan puolestaan poistaa, se merkitään tunnisteella del, joka näkyy tekstissä yliviivauksena. Näiden tunnisteiden käyttö, niin oikeaoppista kuin onkin, on valitettavan harvinaista:

Esseiden viimeinen palautuspäivä on maanantaina 4. keskiviikkona 6. päivä huhtikuuta.

Linkit

  1. David Shea: Markup Guide

Jere Majava, VTM, toimii verkkopedagogiikan asiantuntijana Helsingin yliopistossa. Jere on blogannut vuodesta 2003 ja vastaa työssään yliopiston blogipalvelujen kehittämisestä. Hänen sosiologian pro gradu -työnsä käsittelee suomalaisten blogien verkostoa keskustelevana julkisuutena.