Kielijelppi > Verkkoviestintä > 2. Artikkelit > Joko olet Facebookissa?

Joko olet Facebookissa?

Marjo Mäenpää & Taina Rajanti

Facebook on tämän hetken suosituin sosiaalisen eli yhteisöllisen median palvelu. Yhteisöllisellä medialla tarkoitetaan mediaa, jossa käyttäjät ovat pääroolissa, kuten erilaisia nettipäiväkirjoja ja keskustelufoorumeita.

Facebook syntyi alun perin Harvardin yliopiston vuosikirjan internetissä julkaistavaksi versioksi, hieman samaan tapaan kuin Suomessa aiemmin suosittu Koulukaverit-sovellus. Facebookin suosion kasvettua palvelua kuitenkin laajennettiin Stanfordin, Columbian ja Yalen yliopistoihin. Vuoden 2005 joulukuussa palvelulla oli jo yli viisi ja puoli miljoonaa käyttäjää. Vuonna 2006 käyttäjäkunta laajeni ensin työyhteisöihin, ja lopulta palvelusta tuli kaikille avoin. Facebookin omistaa Facebook Inc., jolla on yli 350 työntekijää. Yhtiön toimistot sijaitsevat Kalifornian Palo Altossa ja New Yorkissa.

Syyskuuhun 2009 mennessä Facebookiin oli liittynyt maailmanlaajuisesti jo yli 200 miljoonaa ihmistä. Kävijämäärä kasvaa jatkuvasti, ja yhä uudet käyttäjäryhmät – eläkeläiset, korkeakouluopettajat, tutkimusryhmät ja taiteilijayhteisöt – löytävät Facebookista välineitä verkostoitumiseen ja oman työnsä esittelemiseen.

Facebookin huvi- ja hyötykäyttö

Facebook on merkittävä palvelu opetuskäytössä, ja useat tutkimus- ja opetusprojektit ovatkin löytäneet siitä välineen tiedotukseen ja verkostoitumiseen. Kuten monet yhteisöllisen median palvelut, Facebook joustaa moneen tarkoitukseen ja on avoin ja saavutettava kaikille käyttäjille.

Facebook on palvelu, jonne käyttäjä voi luoda itselleen profiilin ja ladata omaa aineistoaan, kuten kuvia, videoita, linkkejä ja muistiinpanoja. Sen avulla voi pitää yhteyttä ystäviin, sukulaisiin ja hyvänpäiväntuttuihin seuraamalla heidän statuspäivityksiään eli lyhyitä, rivin mittaisia ilmoituksia siitä, mitä tuttava on parhaillaan tekemässä, ”chattaamalla” heidän kanssaan tai vaihtamalla uutisia ja mielipiteitä. Jakaminen ja verkostoituminen ovat Facebookin sanastossa tärkeällä sijalla. Yhtiön johtoajatuksena on, että ihmisten pitää voida jakaa haluamiaan tietoja ja aineistoja tuttaviensa kesken tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Facebookissa on myös mahdollista leikkiä ja pelata erilaisia pelejä. Sen oheispalvelut houkuttelevat esimerkiksi tekemään luonnetestejä tai vertailemaan itseään julkisuuden henkilöihin, lastenkirjan hahmoihin ja muihin vastaaviin. Facebookissa voi listata muille käyttäjille tiedoksi lempikirjansa ja elokuvansa, lahjoittaa virtuaalisia kakkuja ja kukkia ystäville ja syntymäpäiväsankareille, tutkia kiinalaista horoskooppiaan ja merkitä karttaan kaupungit, joissa on käynyt. Toisten tekemiseen kohdistuva triviaalin tiedon taso, niin sanottu mikrotieto, on saanut amerikkalaisilta sosiologeilta nimen ambient awareness, jolla tarkoitetaan tunneymmärrystä, uudenlaista sosiaalisen eteerisen, pinnallisen, kevyen ja nopeasti haihtuvan tiedon lajia. Facebookista on sanottu, että se on turvallisen tuntuinen, onnellisten leikkivien aikuisten yhteisö – designtuote, joka on tullut kesyttämään vanhan anarkistisen, omatekoisen ja rosoisen internetin. Vapaa-aikaa täyttävän pelaamisen ja juoruilemisen lisäksi Facebookista on kuitenkin nopeasti kasvanut myös vakavasti otettava taloudellinen ja poliittinen tekijä.

Juorut ja tiedot kulkevat naamasta naamaan

Facebookin välityksellä voi etsiä huonekaluja tai asuntoa tai myydä vaikkapa käytetyt lastenrattaat. Siellä voi mainostaa uutta firmaansa, perustaa sille faniryhmän ja markkinoida sitä sekä maksullisesti että niin sanotun viraalimarkkinoinnin (engl. word-of-mouth, WOM) kautta. Se on markkinointia, jossa mainosviesti kulkee nopeasti ja jossa myös kuluttaja osallistuu yrityksen markkinointiin esimerkiksi pisteyttämällä tai arvioimalla palveluita tai tuotteita.

Facebookissa ilmoitetaan taidenäyttelyistä ja tapahtumista, ja siellä voi ilmaista sympatioitaan ja antipatioitaan. Nykyään poliitikot pitävät blogeja jo itsestään selvyyksinä. Vaalien alla myös Facebookissa on ryhmiä, jotka edistävät joidenkuiden ehdokkaiden asiaa ja valintaa. Egyptin uskonnollista fundamentalismia vastustanut ryhmä lienee yksi tunnetuimmista Facebookin kautta laajalle levinneistä poliittisista ryhmittymistä. Suomessa esimerkiksi Johanna Korhosen erottaminen Lapin Kansan päätoimittajan paikalta synnytti muutamassa tunnissa kaksikin ryhmää, jotka vaativat Alma Mediaa tarkistamaan kantaansa ja julistivat sen boikottiin. Kumpikin ryhmä keräsi parissa päivässä 7 000 jäsentä. Myös kirjastojen puolustaminen on tuonut Facebookiin 169 aiheeseen liittyvää ryhmää – sekä kirjastojen omia ryhmiä että esimerkiksi “Helsinkiläiset kirjastojen lakkauttamista vastaan”, jossa on tällä hetkellä 20430 jäsentä.

Facebookissa kaikki on julkista

Facebook on herättänyt myös paljon kritiikkiä. Siihen liitetään monia tutuksi tulleita digitaalisen median pelkoja niin todellisuudentajun katoamisesta ja oikeiden ihmissuhteiden korvautumisesta virtuaalisilla kuin yksityisyyden menetyksestä ja hyväksikäytöstä. Myös yhteisöllisen median veteraanikäyttäjät löytävät palvelun kaupallisesta perustasta kritisoitavaa: Facebook on yrittänyt omia omistusoikeuden kaikkeen sinne laitettuun aineistoon, kuviin ja teksteihin. Sen lisäksi Facebookissa on edelleen runsaasti maksullisia palveluita ilmaisten vertaispalveluiden sijaan. Toisaalta kritiikki kuuluu ja leviää äänekkäänä nimenomaan Facebookin itsensä kautta.

Facebookin etuna on sen volyymi: siitä on tullut eräänlainen sosiaalinen julkisuus, jossa voi hankkia itselleen huomiotaloudessa kullanarvoista näkyvyyttä paremmin ja positiivisemmin kuin iltapäivälehdistössä ja kontrolloida itse, mitä tietoja julkisuuteen itsestään laittaa. Ajatuksen tai tuntemuksen jakaminen Facebookissa leviää nopeammin kuin katupeilin aikaan juoru. Siellä voi törmätä vanhoihin koulukavereihin, sukulaistäteihin tai vanhempiinsa. Facebook on valvottua vapautta, vuorovaikutuksen leikkikenttä, jossa sosiaalinen kontrolli toimii salamannopeasti.

Facebookin säännöstö ja immateriaalioikeudet

Facebook on valtava julkaisukanava. Verkostolle on kirjoitettu laaja tiedote käyttäjien eli tiedon julkaisijoiden vastuusta ja velvollisuuksista. Tiedote edellyttää jokaisen käyttäjän hyväksyvän nämä eettiset ja kaupalliset säännöstöt. Niissä neuvotaan käyttäjiä huolehtimaan itse omasta yksityisyydestään. Tiedotteessa mainitaan myös käyttäjien valokuvien ja muun immateriaalisten tekijänoikeuksien alaisen digitaalisen aineiston oikeuksien siirtyvän laajasti Facebookille, verkostossa levitettäväksi ja jaettavaksi. Tämä Facebookin itselleen ottaman lisenssin voimassaolo lakkaa, kun käyttäjä on poistanut aineistonsa verkosta. Facebook ei kuitenkaan vastaa siitä, että käyttäjien aineistoa on saattanut päätyä laajalti eri verkostoihin. Myöskään aineiston tekijänoikeuksien kunnioittamisesta Facebook ei ota vastuuta.

Lähteet:

  • www.facebook.com
  • Statement of Rights and Responsibilities: http://www.facebook.com/terms.php?ref=pf
  • Sosiaalinen media oppimisentukena -verkosto “http://sometu.ning.com/”: http://sometu.ning.com/
  • Petri Saarikoski, Jaakko Suominen, Riikka Turtiainen ja Sari Östman 2009: Funetista Facebookiin. Internetin kulttuurihistoria. Gaudeamus, Helsinki.

Marjo Mäenpää on mediatuotannon professori Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osastolla. Hän on mediatuotannon ja luovien tuotantojen johtamisen ja hallinnan asiantuntija, joka on tutkinut yhteisöllistä mediaa ja mobiileja ja multimodaalisia käyttöliittymiä sekä käyttöliittymien saavutettavuutta, erityisesti museoissa.

Taina Rajanti on tutkimusjohtaja Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osastolla. Hän on Creative Business Management -maisteriohjelman koulutusohjelman johtaja. Hän on tutkinut immateriaalisia tuotantoja ja käyttäjien roolia tilan ja digitaalisten sovellusten suunnittelussa ja tuottamisessa.